lauantai 8. joulukuuta 2018

ARVOT VAIHTOON - KUKA HALUAA??!

Itsenäisyys"loma" on ollut lomasta kaukana. Hyvää: tuleva ex-mieheni lähti lapsemme kanssa tankkaamaan kauempana olevaa mummolaa ja minä jäin pyöriskelemään kriisiini koiran kanssa kotiin. Huonoa: minä jäin pyöriskelemään kriisiini koiran kanssa kotiin.

Olen ihan hirvittävän hyvä pyörittämään oppikirja-arkea. Strömsö-arkea, jossa pyykit ripustetaan heti kun pyykkikone piippaa. Terveellisistä raaka-aineista tehdään itse ruoka ainakin pari kertaa viikossa. Roskat lajitellaan, kierrätetään. Lapsen vuorokausirytmi pidetään tasaisena ja itse itketään uupumusta puhtaissa lakanoissa. Mutta sitten kun olen lomalla, ratkon ajanvietteeksi elämän perimmäisiä kysymyksiä, kuten mitä minä haluan, kuka minä olen, mistä minä tulen, mikä on minun tarkoitukseni tässä maailmassa, mikä minussa on vikana.

Aikaisemmissa teksteissäni lähestyin jo arvokysymystä, jonka asetti Juha Lehti ohjelmassa Flikkilä&Tastula. Kun akuutti kriisi iskee, täytyy pysähtyä, tehdä rehellinen itsearviointi ja viisivuotissuunnitelma. Tarkastaa arvot.

Huonosti valittujen, tai määriteltyjen, arvojen aiheuttamasta mielipahasta kirjoittaa myös aiemmin mainittu kirjailija Mark Manson kirjassaan Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. Manson kirjoittaa esimerkiksi siitä, miten jatkuva pieni tyytymättömyys elämään voi johtua jossain taustalla väijyvästä vääristyneestä arvosta. Selvä.

Arvot siis tarkasteluun! Otan tässä nyt sitä Miia Moision peräänkuuluttamaa (perään kuuluttamaa?) vastuuta, jonka pitäisi johtaa masennuksesta paranemiseen.

1. Haluan olla hyvä äiti.

Sinänsä ihan kiva arvo mutta kun sitä kaivelee vähän enemmän ja miettii miten määrittelee "hyvän äidin", alkaa vääristymä paljastua:
- hyvä äiti ei koskaan väsy lapseensa
- hyvä äiti jaksaa aina leikkiä, lukea, pelata, ulkoilla, laulaa, loruilla, ottaa lasta kotitöihin mukaan
- hyvä äiti suuttuu rakentavasti, pyytää anteeksi ja sanoittaa lapsen tunteman kokemuksen, ettei tule traumaa
- hyvä äiti ei ilmaise vitutusta, väsymystä, lapsellista kiukkua, ahdistusta, pelkoa, vihaa
- hyvä äiti ei uhkaile, kiristä, eikä lahjo
- hyvä äiti hymyilee aina

Totuus:
- väsyn lapseni vaatimuksiin ihan joka päivä jossain vaiheessa
- en pidä leikkimisestä, luen kyllä säännöllisesti, pelaan jos saan samalla juoda siideriä, en ulkoile jos ei ole pakko, inhoan lastenlauluja ja -loruja, jotka jäävät soimaan päähän, hätistän lapsen pois tieltä imuroidessa
- suutun aivan mitättömän typeristä asioista ja syy on yleensä aina oma väsymys, eikä niinkään se asia. Pyydän kyllä anteeksi. Sanoitan tarvittaessa. En saa nukuttua, kun pelkään että aiheutin trauman.
- ilmaisen ainakin vitutusta, väsymystä ja lapsellista kiukkua päivittäin
- uhkailen sillä etten lue iltasatua, jos se nakupylly ei vilahda ihan just tällä sekunnilla iltakylpyyn, kiristän omalla läsnäololla ("äiti tulee lukemaan vasta sitten kun nuo kaikki [helvetin] pienet muovilelut on noukittu lattialta lelulaatikkoon"), lahjon säännöllisesti uudella lelulla, ettei tarvitsisi itse leikkiä
- en hymyile aina

Voi helvetti. Tästä taitaa tulla pitkä projekti....

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

"Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin älä sano mitään" -Rumpali