Lupailin sitä viisivuotissuunnitelmaa mutta pakko tähän väliin avata ikkuna sinne mielenmaisemaan, jossa minäkin kymmenientuhansien muiden suomalaisten tavoin vietän suurimman osan aikaani. Taustana siis se, että seuraavat ajatukset ja tunteet heräsivät ja poukkoilivat ikävästi päässäni yhden puolen tunnin kauppareissun aikana.
No niin. Olen toimintakykyinen, tässä sitä mennään kauppaan tekemään ruokaostokset. Ai niin, palautuspullot unohtui. No voinhan mä vielä ne hakea, oon vasta tässä parkkipaikalla. En jaksa. Pitäis nousta autosta ja koirakin vauhkoontuu kun tuun heti takaisin. Ei kun haet nyt vaan. Muistapa, että Miia Moision mukaan masennus on vastuuttomuussairaus.
Tässä vaiheessa nousen autosta ja käyn hakemassa sisältä ne pullot.
Voi koira-parka, nyt se luulee että minä tulin jo ja se pääsee lenkille. Ei, kun odottaa, pääset sitten myöhemmin. Ei se varmaan edes ymmärrä. Katsookin mua tuollai pettyneesti ja syyllistävästi.
Ajomatka lähikauppaan sujuu ilman suurempia ongelmia.
Ja sitten vaan kestokassit mukaan ja kaupoille. Toivottavasti ei tuu tuttuja vastaan, nehän ihmettelee miks en oo töissä. Enkä voi valehdella olevani sairaskaan, kun olen täällä kaupassa. Eihän mulla ole meikkiäkään naamassa! Nyt ne luulee, että oon sairaana kaupoilla. Äh, minulla on virkavapaata tämä päivä, ei se syy kuulu kenellekään. No niin. Masentuneella elämän arvot saattavat hämärtyä, eli yritetäänpä nyt tehdä arvojen mukaiset ruokaostokset. Mulle on tärkeää, että ruoka on terveellistä, mahdollisesti luomua ja lähituotettua. Alkoipa väsyttää kauheasti... enkä ole vasta kun ostoskärryjen luona. Ei kun nyt otan vastuun tästä kauppareissusta ja teen ne ostokset!
Miks nää einekset on ekana tässä? Kauheesti muovia ja e-koodeja ja yleistä pahuutta. Mutta niin houkuttelevaa, ei tartteis kun mikron nappia kääntää. Ei. Arvojen mukaista elämää. Hedelmiä; omenoita (omenia?), päärynöitä (ne ehtii kyllä aina mennä huonoksi tai jää kokonaan kovaksi syömättä ja sitten tulee hävikkiä). Yrttejä! Yrtit on ihania, edellisetkin kyllä kuoli, kun unohdin kastella niitä, kun tuli tämä ero tähän sotkemaan arkirutiineja. Lihahylly. Naudanliha on yksi suurimmista ilmastonmuutoksen aiheuttajista. Siitä on tietty vaan niin helppo tehdä vaikka mitä ruokia. Tuossa olis kyllä noita nakkejakin. Nitriittiä. 60% suurempi suolistosyövän riski, koska prosessoitua lihankaltaista mömmöä. Mutta lapsi tykkää. Ja minäkin tykkään. No jos nyt tämän kerran, noita laadukkaita niin ei tuu niin kauhean huono omatunto.
Muru-valmiste, mikäs se tämmöinen on? Jaa kauraa. Vähemmän maailman tuhoamista! Pitäiskö kokeilla? Aika kallis. No, ei oikeestaan lihaa kalliimpi. Mutta jos se lapsi ei taaskaan syö tätä ja taas tulee hävikkiä. Sitä mifuakin kokeilin ja se oli munkin suuhun pahaa. Pomppivia kuminpalasia. Jos mä piilotan ton pastan ja juuston joukkoon? Joo, vois kokeilla. Ai helvetti väsyttää ja ajatus ei meinaa kulkea.
Leivät, tuorejuustoa, maitoa, pastaa. Ei ois pitäny olla tänään pois. Oon huono ihminen. Näin hyvin jaksan täällä kaupassakin, niin olisinhan mä nyt jaksanut töissäkin olla. Mihin tämmönenkin lusmuilu sitten johtaa? Oon joka kerta pois, kun vähän ahdistaa? Pelottaa. Onko tää nyt merkki siitä, että työkyky on menossa? Ajatteleeko esimies, että ei olis pitänyt palkata tuota, kun se on mieleltään noin heikko. Oho, ranskankerma alennuksessa, otetaan kaks, niistähän saa kivasti pehmeyttä vaikka johonkin kastikkeeseen.
Kassat lähestyy ja ostoskärry alkaa olla täynnä.
Ai kauhee, nää tulee maksaan vaikka kuinka paljon. No mutta ruoka maksaa. Mutta pelottaa, että rahat loppuu! Sitte jos ostan halpaa ja eineksiä, niin pelkään että mun lapsesta tulee syömishäiriöinen tai ylipainoinen tai jotain. Ei nyt kannata miettiä sitä, mulla on ihan hyvä rahatilanne nyt. Niin, ehkä just tänään ja ens viikolla mutta joulukin on tulossa. Mitä jos kohta ollaan taas siinä tilanteessa, että 50 euroo pitää riittää kahdelle viikolle kaikkiin menoihin? Mutta minä oon kovalla työllä ansainnu nämä rahat, sekin stressaa, jos jääkaappi on jatkuvasti tyhjä kun en uskalla ostaa ruokaa kun se maksaa. Jos nyt ostan vaan isot ostokset ja katon sitä rahatilannetta sitten seuraavalla kauppareissulla. Jos en ostais niin paljon luomua ja lähituotettua niin tulis halvemmaks. Mutta tää maapallo on tuhoutumassa!!! Mutta ei mun rahat riitä sen pelastamiseen!
Pääsen kassalle, maksan 93,80 euroa. Ahdistaa. Toisaalta olen vähän ylpeä itsestäni. Hihnalla komeilee monipuolinen ja terveellinen valikoima raaka-aineita, joista saa useamman päivän ruoat. Sitten vaan kestokassit autoon ja autolla kotiin.
Kohta pitää hakea lapsi päiväkodista, aurinkokin jo laskee. Ei helvetti, en jaksa. Pakko jaksaa. En jaksa! Kuinka paljon lapsi voi katsoa piirrettyjä ilman että se vahingoittuu siitä? Oon huono äiti. Haluan vaan nukkumaan. En kestä nyt kaikkia kysymyksiä, vaatimuksia, en jaksa lukea kirjaa, enkä leikkiä. En pysty tähän. Pakko. Täytyy ottaa vastuuta, tämä on vaan vastuun puutetta. Onko tämä vaan vastuun puutetta? Mitä se lääkäri sanoikaan. Täytyy saada selville mikä minun elämässä on tällä hetkellä pielessä. No kun en jaksa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin älä sano mitään" -Rumpali