maanantai 19. marraskuuta 2018

Olen valmis toipumaan! (sarkasmi toim.huom.)

No niin. Paraneminen pitää psykiatrian erikoislääkäri Juha Lehden (Lehtin?) mukaan aloittaa siitä, että analysoi elämäntilanteensa (märehtiä ei saa).

Tästä siis lähtee:
- olen 30-vuotias nainen
- minulla on yksi lapsi
- minulla on koira
- minulla on asuntolaina, opintolaina ja pieni luottovelka
- olen toistaiseksi naimisissa mutta mieheni on pannut avioeron vireille kolme viikkoa sitten
- masennusoireet ovat lisääntyneen näiden viikkojen aikana: ruokahaluttomuus/ahmiminen, vaikeus nukkua/voisi nukkua jatkuvasti, halu hakea sairauslomaa ja jäädä sänkyyn makaamaan, täydellistä voimattomuutta, keskittymiskyvyn puutetta, unohtelua, itkeskelyä, kipuja, paniikkituntemuksia
- en ole vakituisessa työsuhteessa mutta teen pidempää määräaikaista keikkaa, joka alkoi kaksi viikkoa ennen eroilmoitusta
- työ on haastavampaa kuin mikään aikaisempi työni mutta toisaalta myös palkitsevampi; en halua jäädä sairauslomalle
- pidän järjestyksestä, siisteydestä, pyrin laittamaan terveellistä ruokaa ja elämään ekologisesti
- ahdistun, koska edellä mainittuja asioita ei ole ollut voimia toteuttaa viime viikkoina
- olen lihonut ja ihoni on huono, koska syön mitä sattuu milloin sattuu
- edellä mainitut asiat taas johtavat itsetunnon välittömään laskuun

Kuinka paljon ja mitä asioita tästä elämästä pitää analysoida?

Pitäisi löytää vastaus kysymykseen Mikä tässä minun elämässäni nyt on pielessä, vastaa Juha Lehti.

Lehti jatkaa: "hankalimpien tunteiden kanssa pitäisi jollain lailla päästä sopuun". No nyt! Tämähän auttaa jo paljon! Jollain lailla. NIIN MILLÄ LAILLA? Tiedän, että sisälläni on ilmaisematonta vihaa mutta alankos minä täällä kotona paiskomaan ovia, huutamaan ja rikkomaan astioita? Mites se vaikuttaa lapseni kokemukseen kodin turvallisuudesta? Vai matkustanko tyynesti jonnekin meren äärelle ja huudan tuskani aaltoihin?? Voi perkele...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

"Jos sinulla ei ole mitään hyvää sanottavaa, niin älä sano mitään" -Rumpali