Viisivuotissuunitelma

Nyt siihen lupaamaani viisivuotissuunnitelmaan, jonka psykiatrian erioislääkäri Juha Lehti suosittelee tekemään alakulon iskiessä, jotta voitaisiin estää sen muuttuminen depressioksi.

Mitä viisivuotissuunnitelmassa oikeastaan pitää olla? Katsotaanpa netistä.

Wikipedia kertoo seuraavaa: "Viisivuotissuunnitelma on termi, jota monet valtiososialistiset maat (Neuvostoliitto, Kiina, Jugoslavia, Saksan demokraattinen tasavalta, Romania) ja muun muassa Intia^[1], Pakistan, Nepal ja Korean demokraattinen kansantasavalta, Malesia, Argentiina, Saudi-Arabia, Iran ja Oman ovat käyttäneet tai käyttävät kansantalouden suunnitteluun"

Aha.

Blogimaailmaa kaivelemalla löytyy hieman helpommin lähestyttäviä muotoja viisivuotissuunnitelmalle. Esimerkiksi On my way -blogissa kirjoitetaan näin:  "Luin taannoin jostain lehdestä, että todella moni ikäiseni tekee elämälleen viisivuotissuunnitelman. Kuten nyt vaikka useat taloyhtiöt ja yritykset, myös yksityishenkilöt suunnittelevat elämäänsä viiden vuoden ajanjaksolle."
 (https://blogit.terve.fi/onmyway/elamani-viisivuotis-suunnitelma/)

Eli suunnittele elämäsi seuraavalle viidelle vuodelle (ja sitten elämä tulee ja räjäyttää ne suunnitelmat tähtipölyksi), onnistuu! Oon aina ollut hyvä suunnittelemaan ja pettymään sitten kun suunnitelmat ei pidä.

- asun edelleen meidän kodissa (tämä järjestellään eron yhteydessä, niin ettei minun ja lapsen tarvitse muuttaa)
- käyn säännöllisesti töissä, ehkä jopa vakituisessa töissä jos sellaista uskaltaa enää tässä maailmantilanteessa toivoa. Enkä kyllä itseasiassa tiedä toivonko. Keikkatyöläisellä on oma vapautensa. Saa valita omat työnsä. Pitää vapaata silloin tuntuu/tarvii. Miinuksena vähemmän rahaa ja enemmän stressiä.
- ei uutta miestä. En halua. En nyt, enkä ikinä.
- toisaalta haluaisin toisen lapsen. Tää nyt on ehkä ristiriidassa ton edellisen kanssa.
- velkoja pienennetty
- turhia hankintoja vähennetty
- tyytyväisyyttä siihen mitä on
- liibalaabaliibalaaba, ei tällaseen listaan saa oikein mitään tuntumaa.

Nämä on tällaisia yleisiä helposti ilmaistavia ois-ihan-kiva -ajatuksia.

Ohoo, ehkäpä tässä nyt sitten on osasyy siihen toistuvaan masennukseen! En oikeastaan edes tiedä mitä haluan ja tavoittelen. Kelluskelen tyytymättömänä maanantaista toiseen tietämättä oikeastaan mikä mättää. Eikä oikeastaan mikään. Kaikkihan on oikeastaan ihan hyvin. Jolloin tullaan Juha Lehden toiseen asettamaan kysymykseen: "mikä tässä minun elämässä on oikein pielessä".

Jos ei tämä ajatuskulku ala kiertää kehää, niin ei mikään!